Lopetin ehkäisypillerit jo kesäkuun lopulla, koska halusin saada varmuuden siitä että rytmini on normaali ja kaikki niin sanotusti "toimii niin kuin pitää". Ensimmäiset kuukautiset tulivat heinäkuun loppupuolella aivan normaalisti. Päätimme mieheni kanssa pillereiden lopettamisen yhteydessä jatkaa kuitenkin ehkäisyä, koska mieheni tuntui tarvitsevan lisäaikaa sopeutuakseen ajatukseen perheenlisäyksestä.
Sänkypuuhissa pääsi käymään pari viikkoa sitten vahinko kondomin kanssa. En juuri miettinyt koko asiaa, koska pidin erittäin epätodennäköisenä että voisin tulla raskaaksi siitä, että kondomi vuosi hieman yli. Seuraavana päivänä kuitenkin laskeskelin, että ovulaatio sattui juuri tuohon aikaan. Nyt olen reilun viikon ajan elätellyt toivoa. Entä jos? Voisiko kaikki käydä niin helposti? Mies tuntuu olevan aivan sinut asian kanssa ja totesi jo, että voimme jättää ehkäisyn jatkossa pois kokonaan. Kuukautisten pitäisi alkaa sunnuntaina, odottelen nyt viikonloppua hyvin sekavin tuntein.
Vaikka tiedän lähes sataprosenttisen varmasti etten voi olla raskaana, tahtoo pääni silti pitää kiinni tuosta toivon kipinästä. Olen selaillut varmaan kaikki mahdolliset raskausblogit läpi, käynyt läpi alkuraskauden oireita ja koittanut tunnustella josko omassa kehossa tuntuisi noita oireita. Rinnat tuntuvat iltaisin normaalia kipeämmiltä, väsyttää, janottaa ja ravasin ainakin viime viikolla vessassa jatkuvasti. Realistina kuitenkin koitan pysyä rauhallisena ja tilasin jopa syksyä varten ovulaatiotestejä. Katsotaan mitä tuleman pitää.
On tämä vauvakuumeilu aivan totaalisen hullua puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti