Olen koittanut pysyä rauhallisena ja odotella ensi viikolla alkavia kuukautisia mahdollisimman tyynesti. Erilaisia oireita on jonkin verran (rinnat todella kipeät, alavatsa juilii, ruokahalu on kasvanut, väsyttää, kuumia aaltoja iltaisin), mutta käsittääkseni samankaltaisia oireita liittyy myös kuukautisten alkamiseen. Söin Cerazette-pillereitä niin pitkään, etten ole kärsinyt kuukautisia edeltävistä oireista vuosiin, enkä siis muista mitä kaikkia oireita aiemmin on niihin liittyen ollut. Viime kuukaudet olenkin vain yrittänyt tutustua uudelleen kehoni sanomiin.
Viime yön perusteella on kuitenkin todella vaikeaa pysyä tyynenä. Nukahtaminen oli illalla erityisen hankalaa, ravasin vessassa pari kertaa jo alkuyön aikana. Lisäksi näin omituisen selkeitä unia ja unissa esiintyi vauva. Tiedetään, tottakai päivällä ajattelemani asiat tulevat uniin, mutta unissa oli jotenkin outo tunnelma verrattuna normaaliin. Lisäksi heräsin vielä aamuyöstä pari kertaa vessakäynnille. Oudoksi tämän tekee se, että en muista koskaan heränneeni kesken yötä vessaan. Ja nyt näitä kertoja kertyi yhdelle yölle neljä. En mielestäni juonut illan aikana normaalia enempää nesteitä, joten voisikohan johtua hormoneista? Aamulla roskakori haisi todella voimakkaasti ja haju sai aikaan etovan olon. Päivän aikana etova olo on ollut lähes koko ajan läsnä. Turvottaa ja kuvottaa.
Mistä ihmeestä löydän kärsivällisyyttä, jotta jaksan odottaa ensi viikkoon mahdollista raskausuutista.. Ja miten suuri pettymys kuukautisten alkaminen mahtaa olla kun pää on jo luonut kuvan pienenpienestä ihmisen alusta..
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
maanantai 1. syyskuuta 2014
Ovulaatiotestit ja piinaava odotus
Edellisen kirjoituksen jälkeen kuukautiset tulivat odotetusti, joten kaikki havaitsemani oireet taisivatkin liittyä kuukautisten ilmaantumiseen. Kierto on aina ollut tasaisesti 28 päivää, mutta tällä kertaa kierto jäi vain 25 päivään eli olin ilmeisesti laskenut ovulaationkin päin honkia.
Kondomin kanssa sattuneen vahingon ansiosta mies kuitenkin innostui ehdottamaan, että luovumme vihdoin ehkäisystä ja ryhdymme yrittämään lapsen tekoa. Olin onneni kukkuloilla ja tilasinkin yli-innokkaana heti ovulaatiotestejä. Olen melko pakkomielteinen luonteeltani, joten halusin saada mahdollisimman tarkasti selville ovulaation ajankohdan, siksi siis tilasin testejä jo ensimmäiselle yrityskierrokselle. En ollut varma kierron pituudesta joten päätin aloittaa testailun jo kahdeksantena kiertopäivänä. Testailin ahkerasti aamuisin aina herättyäni viiden päivän ajan, mutta tikkuun ei vain ilmestynyt kahta viivaa. Tässä vaiheessa ymmärsin lukea testin ohjeen tarkemmin ja huomasin, että testiä ei saa tehdä aamuvirtsasta. Tein testin vielä iltapäivällä kiertopäivän 12 kohdalla ja tämän jälkeen neljän päivän ajan ohjeistuksen mukaan. Ovulaatiota ei kuitenkaan testin mukaan kuulunut. Päätin luovuttaa ja jatkaa testailua sitten seuraavassa kierrossa.
Peitto heilui makuuhuoneessa ahkerasti kiertopäivinä 7-10. Ovulaatiolaskurin mukaan ovulaation olisi pitänyt ajoittua kiertopäivään 12. Periaatteessa olisi siis mahdollista, että hedelmöittyminen olisi tapahtunut. Olo on ollut viime aikoina melko etova, rinnat ovat tuntuneet kipeiltä ja olen ollut väsynyt sekä viluinen. Jotain oireita on siis havaittavissa, mutta voivat toisaalta olla vain omassa päässä, koska niin kovasti toivoisin olevani raskaana. Miksi, oi miksi onkin näin piinaavaa odotella kuukautisten alkamista. Jos jännitys on näin piinaavaa jo ensimmäisellä yrityskerralla, miten hulluksi sitä tulee seuraavan vuoden aikana mikäli raskautuminen ei meinaakaan onnistua. Sääliksi käy jo tässä vaiheessa miestäni, joka saa kuunnella ajatuksiani ja toiveitani raskauteen liittyen. Olen näet päättänyt, että en kerro raskautumisyrityksistä muille. En vain jaksaisi sitä ainaista tiedustelua mahdollisesta vauvasta ja pettymystä mikäli emme onnistukaan.
Tiedän, että kuulostan hysteeriseltä ja moni voi ihmetellä miksi pelkään lapsettomuutta vaikka yritys on vasta hiljattain aloitettu. Tähän syynä on nuorena aikuisena sairastetut useammat klamydia-tartunnat, joita en ymmärtänyt hoidattaa tehokkaasti. Tässä elämänvaiheessa olen todella vihainen itselleni siitä, että nuorena suhtauduin terveyteeni niin välinpitämättömästi, mutta tehty mikä tehty. Toivon vain hartaasti, että hedelmällisyyteni ei ole kärsinyt nuoruuden toilailuista.
Edessä vielä viikon verran piinaavaa odotusta...
Kondomin kanssa sattuneen vahingon ansiosta mies kuitenkin innostui ehdottamaan, että luovumme vihdoin ehkäisystä ja ryhdymme yrittämään lapsen tekoa. Olin onneni kukkuloilla ja tilasinkin yli-innokkaana heti ovulaatiotestejä. Olen melko pakkomielteinen luonteeltani, joten halusin saada mahdollisimman tarkasti selville ovulaation ajankohdan, siksi siis tilasin testejä jo ensimmäiselle yrityskierrokselle. En ollut varma kierron pituudesta joten päätin aloittaa testailun jo kahdeksantena kiertopäivänä. Testailin ahkerasti aamuisin aina herättyäni viiden päivän ajan, mutta tikkuun ei vain ilmestynyt kahta viivaa. Tässä vaiheessa ymmärsin lukea testin ohjeen tarkemmin ja huomasin, että testiä ei saa tehdä aamuvirtsasta. Tein testin vielä iltapäivällä kiertopäivän 12 kohdalla ja tämän jälkeen neljän päivän ajan ohjeistuksen mukaan. Ovulaatiota ei kuitenkaan testin mukaan kuulunut. Päätin luovuttaa ja jatkaa testailua sitten seuraavassa kierrossa.
Peitto heilui makuuhuoneessa ahkerasti kiertopäivinä 7-10. Ovulaatiolaskurin mukaan ovulaation olisi pitänyt ajoittua kiertopäivään 12. Periaatteessa olisi siis mahdollista, että hedelmöittyminen olisi tapahtunut. Olo on ollut viime aikoina melko etova, rinnat ovat tuntuneet kipeiltä ja olen ollut väsynyt sekä viluinen. Jotain oireita on siis havaittavissa, mutta voivat toisaalta olla vain omassa päässä, koska niin kovasti toivoisin olevani raskaana. Miksi, oi miksi onkin näin piinaavaa odotella kuukautisten alkamista. Jos jännitys on näin piinaavaa jo ensimmäisellä yrityskerralla, miten hulluksi sitä tulee seuraavan vuoden aikana mikäli raskautuminen ei meinaakaan onnistua. Sääliksi käy jo tässä vaiheessa miestäni, joka saa kuunnella ajatuksiani ja toiveitani raskauteen liittyen. Olen näet päättänyt, että en kerro raskautumisyrityksistä muille. En vain jaksaisi sitä ainaista tiedustelua mahdollisesta vauvasta ja pettymystä mikäli emme onnistukaan.
Tiedän, että kuulostan hysteeriseltä ja moni voi ihmetellä miksi pelkään lapsettomuutta vaikka yritys on vasta hiljattain aloitettu. Tähän syynä on nuorena aikuisena sairastetut useammat klamydia-tartunnat, joita en ymmärtänyt hoidattaa tehokkaasti. Tässä elämänvaiheessa olen todella vihainen itselleni siitä, että nuorena suhtauduin terveyteeni niin välinpitämättömästi, mutta tehty mikä tehty. Toivon vain hartaasti, että hedelmällisyyteni ei ole kärsinyt nuoruuden toilailuista.
Edessä vielä viikon verran piinaavaa odotusta...
torstai 14. elokuuta 2014
Pienen pieni toivon kipinä..
Lopetin ehkäisypillerit jo kesäkuun lopulla, koska halusin saada varmuuden siitä että rytmini on normaali ja kaikki niin sanotusti "toimii niin kuin pitää". Ensimmäiset kuukautiset tulivat heinäkuun loppupuolella aivan normaalisti. Päätimme mieheni kanssa pillereiden lopettamisen yhteydessä jatkaa kuitenkin ehkäisyä, koska mieheni tuntui tarvitsevan lisäaikaa sopeutuakseen ajatukseen perheenlisäyksestä.
Sänkypuuhissa pääsi käymään pari viikkoa sitten vahinko kondomin kanssa. En juuri miettinyt koko asiaa, koska pidin erittäin epätodennäköisenä että voisin tulla raskaaksi siitä, että kondomi vuosi hieman yli. Seuraavana päivänä kuitenkin laskeskelin, että ovulaatio sattui juuri tuohon aikaan. Nyt olen reilun viikon ajan elätellyt toivoa. Entä jos? Voisiko kaikki käydä niin helposti? Mies tuntuu olevan aivan sinut asian kanssa ja totesi jo, että voimme jättää ehkäisyn jatkossa pois kokonaan. Kuukautisten pitäisi alkaa sunnuntaina, odottelen nyt viikonloppua hyvin sekavin tuntein.
Vaikka tiedän lähes sataprosenttisen varmasti etten voi olla raskaana, tahtoo pääni silti pitää kiinni tuosta toivon kipinästä. Olen selaillut varmaan kaikki mahdolliset raskausblogit läpi, käynyt läpi alkuraskauden oireita ja koittanut tunnustella josko omassa kehossa tuntuisi noita oireita. Rinnat tuntuvat iltaisin normaalia kipeämmiltä, väsyttää, janottaa ja ravasin ainakin viime viikolla vessassa jatkuvasti. Realistina kuitenkin koitan pysyä rauhallisena ja tilasin jopa syksyä varten ovulaatiotestejä. Katsotaan mitä tuleman pitää.
On tämä vauvakuumeilu aivan totaalisen hullua puuhaa.
Sänkypuuhissa pääsi käymään pari viikkoa sitten vahinko kondomin kanssa. En juuri miettinyt koko asiaa, koska pidin erittäin epätodennäköisenä että voisin tulla raskaaksi siitä, että kondomi vuosi hieman yli. Seuraavana päivänä kuitenkin laskeskelin, että ovulaatio sattui juuri tuohon aikaan. Nyt olen reilun viikon ajan elätellyt toivoa. Entä jos? Voisiko kaikki käydä niin helposti? Mies tuntuu olevan aivan sinut asian kanssa ja totesi jo, että voimme jättää ehkäisyn jatkossa pois kokonaan. Kuukautisten pitäisi alkaa sunnuntaina, odottelen nyt viikonloppua hyvin sekavin tuntein.
Vaikka tiedän lähes sataprosenttisen varmasti etten voi olla raskaana, tahtoo pääni silti pitää kiinni tuosta toivon kipinästä. Olen selaillut varmaan kaikki mahdolliset raskausblogit läpi, käynyt läpi alkuraskauden oireita ja koittanut tunnustella josko omassa kehossa tuntuisi noita oireita. Rinnat tuntuvat iltaisin normaalia kipeämmiltä, väsyttää, janottaa ja ravasin ainakin viime viikolla vessassa jatkuvasti. Realistina kuitenkin koitan pysyä rauhallisena ja tilasin jopa syksyä varten ovulaatiotestejä. Katsotaan mitä tuleman pitää.
On tämä vauvakuumeilu aivan totaalisen hullua puuhaa.
Mistä kaikki alkoi
Ihana parisuhde, toteutuneet urahaaveet, terveellinen ja hyvä elämä. Olen kaikin puolin onnellinen ja onnekas ihminen, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Oma lapsi. Pieni ihminen, jota saan rakastaa, hoivata ja jonka kasvua saan seurata päivittäin ja ihan arkisinakin hetkinä.
Olen jo kymmenen vuotta vauvakuumeillut ja haaveillut omasta lapsesta. Ystävät ovat saaneet perheenlisäystä vuosien varrella ja minustakin on kuoriutunut kummitäti jo kolmelle ihanalle lapselle. Omalle kohdalle ei vain vuosien saatossa osunut sellaista parisuhdetta, että olisin pitänyt perheen perustamista hyvänä ideana. Päätin keskittyä opiskeluihin ja työelämään. Nautin suunnattomasti siitä, että sain olla ystävien lapsille se täti, jonka kanssa mennään huvipuistoon, elokuviin ja puuhaillaan kaikkea kivaa. Aina mielessä kuitenkin eli se haave ihan omasta pienokaisesta.
Vuosi sitten heräsin siihen todellisuuteen, että hedelmällisyys ei ole itsestään selvä ja ikuinen asia. Tuolloin totesimme mieheni kanssa että annamme parisuhteellemme vielä vuoden "kahden keskeistä" aikaa. Nyt vuosi on kulunut, parisuhde syventynyt ja olisi aika ryhtyä lisääntymään. Vielä emme ole jättäneet ehkäisyä pois, mutta asian tullessa päivä päivältä konkreettisemmaksi, koin tarvetta päästä purkamaan tuntojani jonnekin.
Tämä blogi toimikoon päiväkirjana, pohdiskelujen alustana ja omien ajatusten selkiyttäjänä.
Olen jo kymmenen vuotta vauvakuumeillut ja haaveillut omasta lapsesta. Ystävät ovat saaneet perheenlisäystä vuosien varrella ja minustakin on kuoriutunut kummitäti jo kolmelle ihanalle lapselle. Omalle kohdalle ei vain vuosien saatossa osunut sellaista parisuhdetta, että olisin pitänyt perheen perustamista hyvänä ideana. Päätin keskittyä opiskeluihin ja työelämään. Nautin suunnattomasti siitä, että sain olla ystävien lapsille se täti, jonka kanssa mennään huvipuistoon, elokuviin ja puuhaillaan kaikkea kivaa. Aina mielessä kuitenkin eli se haave ihan omasta pienokaisesta.
Vuosi sitten heräsin siihen todellisuuteen, että hedelmällisyys ei ole itsestään selvä ja ikuinen asia. Tuolloin totesimme mieheni kanssa että annamme parisuhteellemme vielä vuoden "kahden keskeistä" aikaa. Nyt vuosi on kulunut, parisuhde syventynyt ja olisi aika ryhtyä lisääntymään. Vielä emme ole jättäneet ehkäisyä pois, mutta asian tullessa päivä päivältä konkreettisemmaksi, koin tarvetta päästä purkamaan tuntojani jonnekin.
Tämä blogi toimikoon päiväkirjana, pohdiskelujen alustana ja omien ajatusten selkiyttäjänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)